Jatilan Talli

Heippa pitkästä aikaa! Ajattelin palailla taas blogin pariin kirjoittelemaan. Tosiaan kesällä Espanjassa ei hirveästi bloggaaminen maistunut ja päätin jättää blogin vähäksi aikaa jäihin. Nyt on taas mieleen heräillyt oma blogi ja ajatus siitä, että voisi alkaa taas kirjoittaa. Espanjasta jäi monta postausta tekemättä, joten jatkossa on luvassa siis vielä Espanjan postauksiakin. Mitään en kumminkaan lupaa, että alottaisin taas säännöllisesti kirjoittaa mutta kokeillaan! Tuntuu hirveän stressaavalta aina miettiä, että mistä aiheesta sitä seuraavaksi kirjoittaa, pitää hankkia kuvamatskua ja saada tekstistä jollain tapaa edes järkeen käyvää. Ei ehkä niin helppoa miltä näyttää - ainakaan mulle. :D Tällä kertaa mulla on kummiskin tosi kiva postaus luvassa (ainakin hevosihmisille) ja kuvamateriaalia on rutosti.

Jatilan talli. Voisin ylistää tätä paikkaa maasta taivaisiin. Talli, missä vietin lapsuuteni kultaisimpia aikoja. Talli, jossa oli aina hyvä olla ja rakkaita ihmisiä sekä hevosia ympärillä. En yhtään muista, että minkä ikäisenä lopetin ratsastuksen. Arviolta 12-13 vuotiaana (?) Joka tapauksessa, on kulunut monta vuotta kun olen siellä viimeksi käynyt. Aina ollaan kavereitten kanssa puhuttu siitä, että miten hauskaa olisi sinne palata ja mennä ratsastamaan. Tällä kertaa saimme muutaman kaverin kanssa aikatauluja lyötyä lukkoon ja päätettiin tehdä kunnon Jatila-reunion. :D







Viime maanantaina sitten pakkasin kamppeeni ja lähdettiin puolen päivän jälkeen ajamaan kohti Jatilan tallia. Rehellisesti sanottuna mua jännitti aivan törkeesti! Jännitti se, että menen pitkästä aikaa hevosen selkään ja päässä pyöri tästä syystä vaikka mitä kauhutarinoita mitä siitä voi syntyä. :D




Jo pelkälle Soukkiontielle kääntyminen sai mut pulppuamaan nostalgisia muistoja. Pihaan saavuttua alettiin tähyilemään missä Liisa (tallin omistaja) on. Liisaa ei heti näkynyt, joten menin ensimmäisenä katsomaan vanhaa hoitoponiani Malviinaa, "Mallua". Mallu oli yhtä pieni ja pyöreä kun aikasemminkin! Tämän jälkeen Liisa tulikin pihalle ja kaikki innoissamme menimme halaamaan Liisaa. Oli aivan super ihanaa nähdä Liisa pitkästä aikaa. Kaverini Jenni ja Evi tulivat Jatilaan vain päiväreissulle, mutta minä ja Ansku jäätiin tallille yöksi. Majoituttiin vanhassa talossa ihanassa ja tunnelmallisessa kahden hengen huoneessa.

Majoittumisen jälkeen olikin sitten aika hakea hevonen talliin. Halusin mennä Caddylla, koska kaverini suositteli sitä mulle. En itse näistä "uusista" hevosista ja poneista tiennyt mitään. Samoja polleja kyllä löytyi vielä, kuten Zirkon, Roope, Dalana, Onni, Monni, Mallu, Heta..





Caddyn karsinaan vietyäni aloin harjailemaan sitä ja ottamaan kavioita. Satulan ja suitsien laittaminen oli onneksi vielä muistissa ja se menikin mutkitta. Vähän Caddy yritti päätään nostella ylös suitsien laitossa, mutta kyllä silti sain laitettua ne päähän kunhan vähän kurkotteli.

Otimme vuokratunnin, eli ratsastimme itsenäisesti ilman opettajaa. Ajattelin, että olisi kivempaa mennä itsenäisesti omia juttuja miten lystää kun pitkästä aikaa pääsi ratsastamaan. Menimme ensiksi maneesissa ja sen jälkeen lopuksi radalle. Tunti meni ihan hyvin, en tippunut eikä mitään kauheaa tapahtunut. Caddy oli oikein kiltti ja tottelevainen.




Oma ratsasastaminen meni aluksi vähän niin ja näin. Oli jotenkin hirveät tavoitteet iteltäni, mutta selässä olessa tajusin että moni asia on hukassa. Esimerkiksi ravissa ja laukassa istuminen, Caddyn taivuttaminen kulmissa ja ohjat koko ajan liian löysät. Caddy alkoi myös alussa mukamas pelkäämään yhtä maneesin nurkkaa, mutta onneksi se pelleily loppui kun ei itse siihen kiinnittänyt huomiota, tai antanut jäädä siihen pällistelemään ja pelkäämään.

Muut alkoi sitten jo pikkuhiljaa laukkailemaan, kun mä vielä tuskailin, etten saanut menemään Caddya mun mieleisesti, eli täydellisesti. Onneksi puolessa välissä tuntia päätin luopua tästä perfektionistin piirteestäni ja antaa mennä vaan. Jälkeenpäin ajatellen, ihan älyttömät vaatimukset mulla oli itseni suhteen. Ottaen huomioon, etten ole pitkään aikaa ratsastanut ja tähtäsin heti siihen, että saan hevosen kulkemaan nätisti peräänannossa. Pyh ja pah. Tajusin sitten luopua näistä vaatimuksista ja tyytyä siihen miten sain Caddyn kulkemaan. Ulkopuolisten silmään mun ratsastus näyttikin kuulemma hyvältä, vaikka taas itse kuvittelin päässäni, että kaikki on pilalla. :D Mutta, aloin nauttia vaan hevosen selässä olemisesta ja vauhdista. Tuntu aivan upeelta ja pelottavalta samaan aikaan laukata pitkästä aikaa. Radalla myöskin ravailtiin ja laukattiin pätkä. Lopuksi tallille päin mentäessä otin jalustimet pois jaloista, annoin pitkät ohjat ja paljon rapsutuksia Caddylle <3 Oli niin voittajafiilis tunnin jälkeen ja sellainen olo, että mä pystyn mihin vaan. Ihanaa miten ratsastamisesta voi saadakin noin palkitseva fiilis.

Tunnin jälkeen takapuoli huusi hoosiannaa ja jalat muusina. On se rankka laji! Ulkopuolisten silmään (niille jotka eivät ratsasta itse), saattaa ratsastaminen näyttää helpolta ja vaan hevosen selässä istumiselta. Sitä se ei todellakaan ole. Hirveä hinku jäi ratsastukseen ja en malta odottaa milloin pääsen seuraavan kerran ratsaille. Tuntuu pitkästä aikaa siltä, että on mun rakas harrastus herännyt eloon.




Illalla sitten kun Jenni ja Evi olivat lähteneet pois, menimme Anskun kanssa paljuun ja savusaunaan. Olimme aikaisemmin pyytänyt vain paljun käyttöön, mutta meidän iloksemme oli myös savusauna lämmitetty. Oli todella kolea syysilta ja pimeäkin tuli tosi nopeasti, joten sauna oli vain plussaa. Meille oltiin laitettu kynttilöitä ympäri paljua ja savusaunaan, koska tosiaan oli ihan pilkkopimeää. Oli aivan älyttömän tunnelmallista istua kuumassa paljussa rentoutuen, kynttilän valossa. Hehkutettiin Anskun kanssa illan aikana varmaan tuhat kertaa, että miten täydellistä kaikki oli sinä iltana. Lojuttiin savusaunassa ja paljussa kahteen asti yöllä, kunnes päätimme mennä nukkumaan.



Tiistaina sitten nukuttiinkin 12 asti. Aamupalan syötyämme, mietimme mitä voisimme tehdä. Halusin Mallun kanssa tehdä jotain, koska en edellispäivänä kerennyt touhuamaan sen kanssa mitään. Päätimme lähteä liikuttamaan radalle Mallua ja Hetaa. Eikun riimunnarut palleroihin ja menoksi! Suurimmaksi osaksi käveltiin, mutta pieniä pätkiä myös nopeennettiin kävelyvauhtia raviin. Mallu oli niin suloinen kun siinä vierellä töpötteli pienillä kavioillaan topakasti, etten saanut silmiäni irti siitä. Yksi kierros radalla mentiin ja sitten jäätiin ulos harjailemaan niitä. Muutamat posetuksetkin ehdittiin siinä ottaa, mutta Mallua taisi enemmän kiinnostaa tuo vihreä ruoho kuin kuvissa poseeraaminen. ;)








Tämän jälkeen Ansku meni vielä ratsastamaan. Sama setti, eka maneesissa ja lopuksi radalla. Koska mä en mennyt ratsastamaan, niin virkani oli nyt toimia Anskun henkilökohtaisena kuvaajana (ja avustajana). :D



Loppuaika katsoimme tuntia, kun jotkut pikkutytöt hyppäsivät esteitä. Sitten tulikin jo kotiinlähdön aika. Kävimme Liisalle sanomassa moikat ja raahauduimme ulos tuhansien laukkujen ja kassien kanssa odottamaan kyytiä. Oli erittäin haikeaa lähteä pois. Olisin voinut olla Jatilassa vielä helposti toisenkin yön, vaikka kolmannenkin.

<3 Emilia